tiistai 27. syyskuuta 2011

Videonauhaa

Olen ommellut työharjoittelussa pari vhs-nauhakankaasta kudottua laukkua. Itse en ole sitä kangasta kutonut (vaikka sitäkin tulee varmasti vielä jossain vaiheessa kokeiltua) mutta suunnittelu ja laukkujen toteutus on syntynyt minun mielessäni ja käsissäni. Työpaikkaohjaaja näitä toivoi ja antoi idean siitä, että videonauhakankaasta voisi tehdä jotain muutakin kuin ostoskasseja. Myös videonauhasta kudotut liinat ovat olleet suosittuja ainakin tässä käsityökeskuksessa ja niihin saakin helposti mieleisensä ilmeen käyttämällä loimilankana jotain muuta kuin sitä perinteistä synkkää mustaa.

Vaikka tuo laukkuja ja muuta käytännöllistä vanhoista vhs-nauhoista -trendi onkin jo mennyt vähän ohitse, niin itselleni se on kuitenkin aika uusi juttu. Mielessä on toki myös ollut se, että tuosta kankaasta voisi käyttää myös vaatetuskankaana. Ehkä se ei vaan ihoa vasten olisi kovin mukavan tuntuinen. Antaa ajatuksen hautua...


Perus ostoskassi.



Materiaali näihin laukkuihinhan on muuten huippuhalpaa, varmasti monen ullakoilla ja autotalleissa on videonauhoja pölyttymässä muistuttamassa niistä vhs-ajoista.



Iltalaukku jonka yläosa on poimutettu ja viimeistelty c-kasetista kudotulla kangaskaitaleella. Kantohihnat on tehty makrameella eli solmimalla vhs-nauhaa muovilangan ympärille. Koristeena rosee-kukka. Tuli aika tyttömäinen, seuraaviin voisi keksiä koristeeksi jotain vähän "aikuisempaa".


Vihreä vuori.


Laukut menivät myyntiin, mutta minulle itselleni on syntymässä (mutta milloin valmistuu, jouluna, ensi keväänä?) paperilangasta neulottu paneeliverho. Viininpunainen on ihan ehdottamasti yksi syksyn lempiväreistäni mmm.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Ikääntymispostaus

Olen ottanut aika rennosti tämä bloggauksen suhteen, jotain siitä kertoo sekin että täytin 21 jo elokuun puolella ja onnistun kirjoittamaan siitä vasta nyt. Mutta ei sitä syntymäpäivää osannut enää odottaa eikä edes juhlia samalla tavalla kuin esimerkiksi vaikka silloin kun täytti 18 vuotta. No haluankin enemmän keskittyä elämiseen kuin niiden vuosien laskemiseen (no okei en ehkä ole tarpeeksi vanha sanomaan noin :D). Aäh mutta nyt joitakin asioita mitkä teki siitä ikääntymisestä kuitenkin aika mukavaa:


Ensimmäisenä äärimmäisen huono webkamerakuva uudesta (siis ensimmäisestä) tatuoinnistani. Oli kerrankin vähän ylimääräistä rahaa ja hintaa sille jäikin loppujen lopuksi vain 60 euroa. Alkuperäinen itsepiirtämäni kuva oli hiukan erilainen, mutta idea on kuitenkin sama. Sydän, koukeroita ja tatuoijan lisäämänä tuollasia lehdenmuotoisia juttuja.




Se on Mariskooli, niin ja ihan aito sellainen. Kun kerroin yhdelle kaverilleni että olen saanut tuollaisen lahjaksi, hän kysyi "ai sellainen jollainen kaikilla mummoilla?". Just sellainen ! Mummoutumista siis kai havaittavissa, mutta tykkään siitä silti. Varsinkin siksi koska se on sammalenvihreä, niistä sellaisista pinkeistä ja sinisistä en kamalasti välitäkään. 


Sain myös pikkuveljeltäni tällaisen mystisen boksin, joka sisältää siis tarvikkeet lihansyöjäkasvien kasvatukseen, siemenet, ruukut yms. Saa nähdä miten tällaiseltä epäviherpeukalolta onnistuu edes niiden idättäminen, humm... :D



Töissä olen inspiroitunut luonnonmateriaaleista, varsinkin pajusta saa tehtyä vaikka mitä. Tuon pajuliinan voitin syyskauden avajaisten arpajaisista ja haluaisin päästä tekemään sellaisia itsekin. 

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Syksyistä

Olen unohtanut valokuvata ! En ole pariin viikkoon koskenutkaan rakkaaseen Nikoniin. Lähinnä ihan käytännön syistä, teen niin innolla 9-17 joka päivä töitä ja välillä siivoustöitä lauantaisin, että vapaa-aika menee lähinnä voimien keräämiseen. Neuloa oon ehtinyt jonkin verran, koska sitä jaksaa tehdä myös silloin kun laiskottaa, samalla kun katsoo tv:tä :D

Onneksi syksyä voi fiilistellä vuoden vanhoja kuvia katsellen:












Eilen käytiin ystävän kanssa eräilemässä ja etsimässä sieniä. Kanttarelleja oli tarkoitus löytää, enemmän löytyi kuitenkin mustatorvisieniä. Huomenna pastalle kermainen kastike niistä nam. Opiskelija on iloinen edullisesta ruuasta !


Toivottavasti maistuvat paremmalle kuin näyttävät, rumiahan nuo on kuin mitkä.