Tulla tatuoiduksi

Mielessäni on viime aikoina vaellellut paljon tatuointi-ideoita. Yksi niistä on noussut ylitse muiden, varmaankin siksi että olen mietiskellyt sitä jo kauan. Haluaisin koukeroisen ja siron puun lapani kohdalle. Juuret pitää olla. Ja kukkia, kirsikankukkia vaikkapa. Olen vienyt ideaa eteenpäin seikkailemalla mm. weheartit.comissa ja photobucket.comissa.

(photobucket)

En kyllä haluaisi ihan näin suurta. Mutta nuo juuret ovat ihanat ! Ja paljon oksia haluaisin.

(photobucket)

Tässä tuo runko on kiertytyt tosi nätisti itsensä ympärille.

(photobucket)

Nam mitä kukkia ! Pidän yksinkertaisista muodoista.

(weheartit)

Tämän tyylisiä kukkia olin ajatellut. Vaaleanpunainen on kiva väri. Kunhan ei ole liian kirkas.

(photobucket)

Tämä on yksinkertaisuudessaan ihan loistava. Myös lintuja voisin harkita lisääväni omaan tatuointiini. Huolettomasti lentäviä pääskysiä.

(weheartit)

Tämän kaltaisesta puusta idea lähti liikkeelle.

(weheartit)

Kuvan tytöllä tatuointi on samassa kohdassa kuin mihin sen itse ottaisin. Paitsi vasen lapa tuntuisi ehkä luontevammalta.

(photobucket)

Tästä kuvasta hullaannuin. Siinä on kaikki (paitsi ne kukat). Rakastan noita koukeroisia oksia.

Puu symboloi minulle tasapainoisuutta ja vahvuutta. Sitä että pitää juurensa (eli jalkansa) tiukasti maassa vaikka välillä kiipeäisikin puun oksille vakoilemaan ja huutelemaan ohikulkijoille. Lyhyesti sanottuna se kuvastaa elämää. 

Mutta.

Sitten kun on rahaa. 

Eilen illalla tuli käsittämätön kaipaus Ultra Bran biiseihin ! Hamstrasin sitten kirjastosta tänään muutamat levyt mukaan (youtubesta löytyy onnettoman huonosti) ja niitä onkin tullut muunmuassa ruokaa laittaessa fiilisteltyä. Ah.

Katselin sähköjohtoja
ne menevät kadun yllä
itse en koskaan uskalla puhua
muusta kuin sähköjohdoista

Alku

Koska en tiedä vielä kovinkaan tarkasti millainen tästä blogista on tulossa, lainaan erään toisen sanoja kuvaillakseni edes hieman itseäni:

"Aluksi on vain kasa näennäisesti hyödytöntä romua. Tavaraa jota moni pitää suorastaan sekajätteenä.


Sitten tulee höpsähtänyt ihminen, jonka silmiin on asennettu erikoislinssit, joiden avulla näkee romuläjän loputtomien mahdollisuuksien ihmeellisenä aarrekekona."

(Anu Harkki, Viritetty-kirjan alkusanat)

Omin sanoin: hei, olen Merja, käsillä tekemiseen ja valokuvaukseen höpsähtänyt ihminen. Punaista paperilankaa tulee kertomaan siitä, miten tuo höpsähtäneisyys minun elämään vaikuttaa. Mutta parantua en siitä aio.